Kilpailupäiväkirja

2.5.1999 Susirinki, Sipoo

Kesän ensimmäinen kisa. Mutta ilma ei oikein kesäiseltä vaikuttanut. Mikkelistä lähdettäessä taivaalta tuli lunta ja maa oli valkoinen. Ilman lämpötila oli siinä nollan pinnassa Sipoota lähestyttäessä lumisade lakkasi, mutta ilma pysyi kylmänä.

Ilmeisesti pyöräilyn suosio on hurjassa nousussa, kun meidänkin lähdössä oli noin kahdeksankymmentä pyöräilijää. Eikä surkea kelikään ollut ainakaan kauheasti lähtijöitä karsinut.

Lähdössä epäonnekseni jäin viimeiseksi ja se osaltaan jo pilasi kilpailun. Suuren osanottajamäärän vuoksi riittävän kärkeen pääseminen tuotti vaikeuksia. Olisi pitänyt yrittää päästä pääjoukon kärkeen paljon innokkaammin, sillä jo ensimmäisellä kierroksella huomasin olevani repeämän väärällä puolella. Pääsin vielä repeämän paremmalle puolella, mutta sitten tuli sivutuuliosuus ja ajauduin tuulen puolelle. Siinä pystyin sinnittelemään jonkin aikaa. Yhdessä pienessä ylämäessä siinä sivutuuliosuudella ei jaloista enää löytynyt sitä tarvittavaa extra puristusta ja kontakti pääjoukkoon oli menetetty.

Tämän jälkeen alkoi pääjoukon takaa-ajo yhdessä Jari Heinikaisen(Kangki) kanssa. Pääjoukko pysyi näköetäisyydellä ja kiusallisen lähellä reilun kymmenen kilometrin ajan, mutta koskaan emme sitä kuitenkaan kiinni saaneet. Lopulta eroa pääjoukkoon tuli reilun 60 km:n kovassa tuulessa ja ajoittaisessa raesateessa ajamisen jälkeen vain reilut 10 min. Suurempi kiitos eron pienuudesta kuuluu Jarille, vaikka yritin minäkin omat vetovuoroni kunnialla läpi viedä.

Aikaa 96km:n ajamiseen kului 2:43:21. Sijoitus kilpasarjassa oli 29. ja Cupin osakilpailussa, johon lasketaan mukaan myös M18-sarja, sijoitus oli 43. Kilpailusta jäi aika positiivinen mieli vaikka se menikin hieman penkin alle. Se kuitenkin lupasi hyvää, kunhan vain tämän kerran mokista jotain on opiksi otettu. Onneksi ikämiehet pitivät Mikkelin Pyöräilijöiden lippua korkealla. Matti Lång (M-55) voitti ja Heikki Sundström (M-40) oli kolmas.

16.5.1999 Tuusulanjärven ajo, Järvenpää

Kesän toinen kisa ja tämäkin cupin kisa. Tällä kertaa sääkin oli jo hieman kesäisempi. Pystyi ajamaan jo ajohanskoissa, eikä tarvinnut villapipoakaan.

Ennen kisaa ei ollut yhtää ajofiilistä. Mielummin olisi jäänyt sinne maali alueelle katsomaan kun toiset ajavat kilpaa. Mutta sitten kun startti läheni niin alkoi kisa fiiliskin löytymään.

Sipoosta viisaantuneena pyrin heti alusta kärkijoukkoihin. Tällä kertaa en pudonnut pääjoukosta, vaan olin mukana kilpailun ratkaisu vaiheissa. Viimeisellä kierroksella huomaisin yhdessä vaiheessa olevani yksin useamman hengen irtiottoryhmän ja pääjoukon välissä. Pääsin mukaan irtiotto ryhmään, mutta niin pääsi hetken päästä myös koko pääjoukkokin, kun irtiottoryhmä lopetti työnteon. Jos tämä irtiotto olisi kestänyt maaliin asti ja minä siinä mukana, niin sijoitus olisi ollut siinä kymmenen joukossa.

Jaloissa tuntui olevan vielä hieman paukkuja jäljellä ja aloin valmistautua loppukiri ratkaisuihin. Sitten kun kirimiehet alkoivat taistella paremmista sijoista, huomasin olevan hieman pussissa ja jaloissa ei riittänytkään potkua mukaan siihen taisteluun. Päätiin sitten selvitä hengissä siitä viimeisestä mutkasta ja tulla pääjoukon mukana maaliin, kun toiveet hyvistä sijoista tuntuivat menneen. Viimeisessä mutkassa meni myös seuran maastoajaja Markku Laakso ohitseni. Se oli sellainen virhe mitä ei olisi pitänyt antaa tapahtua, nimittäin sain kuulla siitä sen verran jälkeenpäin. En Markulta mutta muilta kuitenkin. Toisaalta en taistellut Makea vastaan vaan hyvästä sijoituksesta, kun se ei onnistunut, niin mulle on aivan sama et olinko mä maalissa ennen Make vai Maken jälkeen.

Heti kisan jälkeen otti päähän aivan älyttömästi kun olin niin lähellä hyviä sijoja, mutta kuitenkin olin mennettänyt ne. Vähän aikaa rauhotuttuani jäi kisasta kuitenkin positiivinen mieli. Olinhan kuitenkin ollut mukana ratkaisuvaiheissa, mutta tehnyt ainoastaan vääriä valintoja. Sijoitukseni oli kilpasarjassa 25. (Make oli 21.) ja Cupissa 35. (Make 30.). Aikaa sadan kilometrin ajamiseen kului 2.31.12 ja pääjoukko jossa tulin maalin jäi maaliin ja voittoon kestäneestä kolmen hengen irtiottoporukasta kuusi sekuntia.

22-23.5.1999 Tampereen pyöräilyviikonloppu, Tampere

Jos Järvenpäässä meni hyvin, niin Tampere oli paluu todellisuuteen tai sitten täydellinen katastrofi. Toivottavasti se oli vain katastrofi.

22.5.1999 5. Roopen tempo

Lähtöpaikalle Pirkkahallille oli hyvät opasteet, joten löysin sinne heti aivan eksymättä. Pirkkahallissa oli samaan aikaan veteraanien lentopallon SM-kisat. Tämä aiheutti hieman hankaluuksia löytää pukusuojia ja WC-tiloja, jotka sijaitsivat Pirkkahallin takana. Kisa meni, sanotaan nyt, kohtalaisesti. Pystyin sellaiseen normaali suoritukseen, mihin olen pystynyt myös kotonakin. Se riitti sijalle 32.(tarkistan sijoituksen kun tulokset tulevat nettiin). Aikaa noin 11 kilometriin kului 17.17.50(tääkin tarkastetaan).

Roopen tempon jälkeen alkoi Kalenvankankaan Kriteteriumin lähtöpaikan etsiminen. Sain ohjeet hakeutua kohti Tamperetaloa ja että siitä eteenpäin pitäisi olla. Pienen harhailun jälkeen löysin Tamperetalon mutta opasteita ei näkynyt missän. Jonkin aikaa Tamperetalon lähistöä kierrellessäni huomasin opaskartan ja sieltä sitten rupesi jo selviämään minne piti mennä. Taas hieman sekoilua kunnes huomasin mutkassa tolppaan kiinnitetyn monisteen jossa oli pyöräilijän kuva. Monisteessa kerrottiin että tässä ajettaisiin Kalevankankaan Kritetium ja toivottiin ihmisiä tulemaan katsomaan. Tolppa sattui olemaan kohtalaisen jyrkän ja kohtuullisen pitkän mäen alla. Silloin kyllä pääsi painokelvotonta tekstiä.

22.5.1999 18. Kalevankankaan-Kriteriumajo

Olin luullut että kisa olisi ollut suht koht tasaisella radalla ja suht kova vauhtinen, mutta paikan päällä karmea totuus paljastui. Lämmittely kierros kertoi jo että kisasta tulisi katastrofi. Jalat ei ollut vielä täysin palautunut temmosta ja minulla oli vaikeuksia päästä maalimäkeä ylös. Tämän jälkeen tuli jo valmiiksi antautunut fiilis ja se vaikutti kisaankin. Kisassa tipahdin jo ensimmäisellä kierroksella siihen maalimäkeen. Loput yhdeksän kierrosta otin harjoituksen kannalta ja yritin pitää vauhtia yllä ja ajaa kaarteita mahdollisimman nopeasti. Toiseksi viimeisellä kierroksella jouduin kärjen kierroksella kiinni ajamaksi. Viimeisellä kierroksella maalimäessä katkesi vielä takarenkaasta pinna ja se jarrutti sen verran että mäennousu oli yhtä tuskaa. Virallisissa tuloksissa olin 11. mutta minusta tuntuu että todellisuudessa oli jollain aivan toisenlaisessa sijaluvulla.

Kisapaikalta sain hyvät ohjeet majapaikkaani jonne löysiin suoraan eksymättä kertaakaan. Kävin majapaikassa suihkussa ja päätin lähteä syömään. Autolla huomasin että olin unohtanut valot päälle ja akku oli tyhjentynyt. Majapaikan(Kurssihotelli Lapinkaari) kiva vastaanottotäti onnistui hankkimaan käynnistysapua läheiseltä huoltamolta. Ja niin pääsin matkaan. Akuntäyttöajoa ajaessani onnistuin sammuttamaan auton keskelle teollisuusaluetta. Akku ei ollut täyttynyt ja en saanut moottoria käynnistymään. Silloin alkoi jo paniikki iskeä. Onneksi älysin kokeilla mäkistarttia ja sain auton käynnistymään. Kello alkoi jo olla aika paljon ja piti yrittää löytää jo jonkinlainen ruokapaikka. Tämä tuotti vaikeuksia kun olin vieraassa paikassa ja kun vielä piti löytää sellainen parkkipaikka mistä pystyin tekemään mäkistartin. Parkkipaikka löytyi ja sitten pienellä etsimisellä löytyi ruokapaikkakin. Ruokailun jälkeen menin majapaikalle. Fiilikset oli tosi matalalla auton kanssa tappelemisen jälkeen ja harkitsin jo Rosendahlin GP:n väliin jättämistä.

Aamulla oli taistelumieliala korkealla. Toive siitä että auto toimisi kunnolla eli. Auto ei toiminut kunnolla. Majapaikan ulko-ovikin oli lukossa enkä päässyt sinne soittamaan apua. Kävelin noin kilsan päähän lähimmälle huoltoasemalle hakemaan apua. Siellä neuvottiin soittamaan tiepalvelulle. Kävellessäni takaisin autolle, mietin jo että jätänkö auton sinne majapaikan parkkipaikalle ja lähden kisapaikalle pyörällä ja sitten hoidan auton käynnistyksen vasta kisan jälkeen. Päätin kuitenkin soittaa apua ja ajaa kisapaikalle ja yrittää sitten siellä saada uudestaan apua jos sitä tarvitsen. Tiepalvelun setä tuli ja sain auton käyntiin. Tiepalvelun setä neuvoi vielä ajamaan reilun puolituntia ilman valoja jotta akku latautuisi. Kisapaikan etsiminen pystyi alkamaan.

23.5.1999 19. kv Rosendahl GP

Taistelumieliala alkoi nousta ja edellisen illan ja aamun vastoinkäymiset alkoivat unohtua. Ilma oli aika sateinen ja kylmä, lauantai oli aika kuuma. Olo oli hyvä ja reittiin tutustumiskierroskin sujui mukavasti. Kisassa jalat sitten tuntuivat voimattomilta. Jo matka etuauton perästä Hotelli Rosendahlin edestä varsinaiselle lähtöpaikalle tuotti vaikeuksia. Ensimmäinen kierros tuotti suunnattomia vaikeuksia, kun jaloista ei tuntunut löytyvän yhtään potkua. Toisella kierroksella tuntui että alkaisin päästä mukaan kisaan, mutta sitten nousun alussa tapahtui törmäilya ja jouduin pysäyttämään vauhdin lähes kokonaan ja menetin kontaktin pääjoukkoon. Jaloista ei enää löytynyt riittävää potkua pääjoukon kiinni ajamiseen. Loppumatka meni taas harjoittelun kannalta aivan kuten lauantaina kriteriumissa. Muuteman kierroksen pystyin pitämään vauhtia yllä mutta sitten tuli seinä vastaan. Viimeiset kierrokset jouduin roikkumaan muiden pääjoukosta tippuneiden peesissä. Mäessä tuli eroa muihin mutta sain sen yleensä kiinni melkein heti nousun jälkeen. Parilla viimeisellä kierroksella en enää saanut eroja kiinni. Virallisten tulosten mukaan olin 30. eli käytännössä viimeinen joka vaivautui ajamaan maaliin asti. Sijoitus pitää varmastikin paikkansa. Ajaksi minulle oli merkitty 1:10:20 ja se on aivan liian paljon sillä mittarini kello näytti ajaksi 1:06 ja se aika on Rosendahlin edestä eikä vasta sieltä mäenpäällä olleesta varsinaisesta startista. Samapa tuo kai on mikä siinä on ajaksi merkitty, kun sijoitus varmaankin pitää paikkansa.

Kotimatkalle lähtiessäni tarvitsin taas käynnistysapua. Mutta onneksi sain sitä heti ensimmäiseltä ihmiseltä jolta kysyin sitä. Kiitokset nyt tässä vaiheessa kaikille niille jotka auttoivat minua auton kanssa olleissa ongelmissa. Kotimatka oli aika jännittävä kun en aivan täysin luottanut auton toimintaan ja matkaakin oli noin kaksi ja puolisataa kilometriä. Kotia kuitenkin päästiin ja nyt yritetään toipua ongelmaisesta kisamatkasta. Auto on nyt menossa korjaukseen ja ehkä se on kunnossa kun sitä seuraavan kerran tarvitsen sitä.

Ensi vuonna toivottavasti uudestaan ja silloin paremmalla onnella ja paremmin valmistautuneena.

6.6.1999 71.Porvoon ajot, Porvoo

Porvoon ajoista tulee nyt hieman lyhyempi raportti, koska olen jo onnellisesti onnistunut unohtamaan lähes koko kisan. Ja syystäkin.

Viime vuonna kisa meni pieleen jo siinä kun meinasin kolaroida jo ekassa mutkassa ja olin sitten hieman yli varovainen kaupunkikierroksella. Tänä vuonna tiesin missä se mutka oli ja osasin varautua siihen. Tänäkin vuonna tipahdin kaupunkikierroksella. Ensimmäisen kaupunkikierroksen jälkeen sain vielä pääjoukon kiinni, mutta paukut tuntuivat menneen siihen.

Hieman ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä pääjoukko otti eliten kiinni. Siinä vaiheessa alkoi tuntua että paukut olisivat palailleet. Mutta kun tultiin kaupunki kierrokselle, tuntui kun joku olisi vääntänyt katkaisimesta ja voimat hävisivät totaalisesti. Yritin kuitenkin pitää eron pääjoukkoon siedettävänä ja sellaisena että olisin saanut sen kiinni kaupunkikierroksen jälkeen. Mutta sitten käännyin yhdestä mutkasta harhaan ja eksyin. Onneksi harhamatka ei ollut turhan pitkä, koska takana tullut tuomari auto kertoi minun menneen harhaan. Näköyhteys pääjoukkoon oli menetetty ja samalla mahdollisuudet ajaa se kiinni.

Loppumatka tuli sitten ajeltua maaliin harjoittelu mielessä. Sijoitus oli 49. En aivan ollut viimeinen maaliin vaivautunut, mutta melkein.

8.6.1999 Corratec-cupin 4. osakilpailu, Espoo

Myös tästä kilpailusta on todella lyhyt rapotti, koska lomani takia joudun turvautumaan huonoon muistiini.

Huonosti menneen Porvoon kisan jälkeen tämä kilpaulu herätti hieman toiveita paremmasta. Kisan taso ei tietenkään vastannut Porvoon kisan tasoa, joka sentään oli maantie cupin osakilpailu. Sijoitus(24.) ei loppujen lopuksi ollut mikään hyvä koska onnistuin tiputtamaan ketjut maalimäessä ja jouduin taluttamaan pyörän ylös.

Itse kisassa mäki tuntui nousevan jopa niin hyvin että pari kertaa pääsin ihan vahingossa irti pääjoukosta. Silloin kun tarkoituksella yritin irti pääjoukosta jalat yleensä tekivät tiltin heti mäen päällä tai aivan sen jälkeen. Paras irti ottoyritys kuivui pillastuneeseen hevoseen. Silloin jalat tuntuivat hyviltä ja sain kaverinkin mukaan, mutta tiellä ollut hevonen pillastui niin että sain melkein kavioista päähäni.

12.6.1999 Eläintarhan kriterium, Helsinki

Jos Corratec-Cupissa ajo sujui hyvin niin Eläintarha taas tiputti maan pinnalle. Ja samalla jatkui tahti hyväkisa-huonokisa-hyväkisa-huonokisa. Ilmeisesti Kuovolassa olisi tämän perusteella ollut hyvä kisa jos se olisi ajettu.

Hyvin ajoitettu lämmittely meni hieman pieleen kun lähtö viivästyi noin puolitoista tunti. Se oli tietysti kaikille sama. Vasta paikan päällä sain tietää että kisa ajetaan pistekisana ja jouduin sitten muuttamaan taktiikkaani.

Kisa alkoi todella hyvin kun en alussa saanut jalkaa kiinni polkimeen. Tämän takia jäin viimeiseksi heti lähdössä. Kapealla radalla ainut ohitus paikka oli oikeastaan mutkainen osuus ennen ylämäkeä ja alamäki ennen kuin siirryttiin takaisin pyörätielle. Loppupäässä olevat jättivät rakoja ja osa voimista kului rakojen kiinni ajamiseen. Tästä syystä mäkeen ei sitten riittänyt enää kunnolla paukkuja. Mäet pyrin vain pysymään pääjoukossa mukana ja ohittamaan pääjoukosta tippuvia. Muuhun ei oikein ollut mahdollisuuksia. Tämä taktiikka onnistui jokin aikaa. Sitten yhdessä vaiheessa luulin että olin vielä pääjoukossa mukana, huomasinkin että joku oli jättänyt aivän älyttömän raon ja pääjoukkoa ei enää näkynytkään missään. Siinä ei sitten muu auttanut kuin ruveta itse ajamaan pääjoukkoa kiinni. Huono homma oli se että pääjoukko oli päästetty jo niin kauas ettei siitä tullut mitään. Ero pääjoukkoon pysyi suunnilleen koko ajan samana mutta kiinni sitä ei yksin ajaen saanut.

Lopussa minulle soitettiin kelloa kierros liian aikaisin ja vedin sitten loppukirin kierroksen liian aikaisin. Viimeinen kierros meni sitten ihan PK-vauhtilla ja ihmetellessä sitä että miksi muut ajavat vielä kisaa. Varmuuden vuoksi ajoin vielä maaliin asti jossa sain kuulla totuuden kierroksista.

19.-20.6.1999 Velj mies ajot, Kuopio.

Nyt tätä kirjoittaessa ei ole fiilikset kovin korkealla, johtuen ensimmäisestä keskeytyksestä. Mutta yritetään saada jotain kirjoitettua.

Viime vuonna Kuopion kisa oli aivan älytön. Matkat olivat pidemmät kuin missään muualla ja maastotkin olivat aivan riittävän rankat. Tänä vuonna kisaa oli hieman inhimillistetty. Prologi oli sen saman mitä viime vuonnakin, mutta tempo oli enää 30 km ja maantiekin vain 96 km.

Prologi

Prologissa lähdin Sanna Lehtimäen eteen ja lähtiessä olikin hienoinen pelko että saattaisin joutua hänen ylösajamakseen, mutta onneksi näin ei käynyt. Se tosin olikin sitten ainut ilon aihe koko prologissa. Ennen starttia kaikki tuntui hyvältä, mutta heti startin jälkeen tuntui kuin olisi vetänyt kivi rekeä. Oikein millään ei päässyt eteenpäin ja Puijon nousukin meni ylös kavutessa, eikä kilpailusta ollut tietoakaan.

Tempo

Temmossa oli sama juttu kuin prologissa eli Sanna lähti taas minuutin perään. Tällä kertaa oli lähes selvää että hän menee ohi. Tavoite olikin että Sanna olisi ainut joka menisi ohi ja että saisin ainakin yhden edellä lähteneen kiinni. Sanna oli ainut joka meni ohi ja pystyin ohittamaan kaksi edellä lähtenyttä. Joten tavoite oli siltä osalta saavutettu. Sijoituksen parannus ei sitten mennyt tavoitteiden mukaan. Eikä aikakaan loppujen lopuksi mikään älyttömän hyvä ollut.

Alkumatka meni seinään puskiessa. Mäet eivät oikein nousseet ja vauhdin pitämisen kanssakin oli vähän niin ja näin. Kun Sanna noin 12 km:n kohdilla meni ohi, päätin yrittää pysytellä siinä noin 50 m päässä tai ainakin näköetäisyydellä ja ottaa hänestä hieman mallia. Kauhella taistelulla ja kirittäjän avulla pyörä alkoi kulkea hieman paremmin. Sanna toisin teki eroa koko ajan, mutta kun yritin pitää eron kohtalaisen niin sain pidettyä edes kohtuullista vauhtia. Temmon loppukilometreillä ei Sanna ollut enää näköetäisyydellä, mutta onnistuin kuitenkin taistelemaan maaliin asti.

Maantie

Maantie kilpailussa tuli sitten se uran ensimmäinen keskeytys. Syy oli välinerikko. Takanta meni pinna ja rengas alkoi hankaamaan runkoa. Kun pienellä seuralla ei ole huoltojoukkoja ei pyörääkään saatu kuntoon. Keskeytys oli silloin ainut vaihtoehto. Ja kyllä v.. ... otti päähän. Varsinkin kun meno muuten tuntui maittavan.

10.7.1999 Riihimäki tempo, Riihimäki

Riihimäki tempo oli hieman kaksijakoinen kisa. Ensinnäkin ajoin parhaan tempokisani koskaan, mutta silti eroa kärkeen tuli noin kolme ja puoli minuuttia.

Kisatauon aikana olin hieman muuttanut tempoajotyyliäni ja se näytti tuottavan tulosta. Ensimmäistä kertaa jaksoin maaliin asti pitää suunnilleen samaa vauhtia. Keskituntinopeuskin oli parempi kuin koskaan aikaisemmin, ellei mukaan lasketa keskiviikkotempoa jonka reitin osaan jo ulkoa. Pienellä harjoittelulla ja uuteen tyyliin totuttelulla pitäisi temmon lähteä kulkemaan jo kohtuullisesti.

Sijoutus oli 25. ja aikaa 20 km:n kului 29:45.

16.-18.7.1999 KL-etapit, Saimaanharju

KL-etapit alkoivat todella surkeasti, mutta joka etappi meni paremmin kuin edellinen ja viimeinen meni todella hyvin. Perjantai meni pilalle jo Mikkelissä noin kello 14:15. Silloin menin autovuoraamoon hakemaan autoa. Siellä setä sitten kertoi ettei se auto palaudu kuin vasta joskus viiden maissa. Seurasi lievää suurempi hermojen menetys ja vuokraamo sai kyllä kuulla kunniansa. Olin aikaisemmin kun olin käynyt varaamassa auton kertonut aivan selvällä suomen kielellä että minun pitäisi olla kisapaikalla jo viideltä ja että tulisin hakemaan auton joskus kahden aikoihin. Silloin puhe näytti menneen perille, mutta perjantaina sitten ei niin ollut käynyt. Luulisi että yritys jonka mainoksessa on sana luotettava olisi myös luotettava. Onneksi sitten sain hätäisesti kehitettyä toisen auton toisesta vuokraamosta ja pääsi matkaan. Aikaa oli kyllä kulunut sen verran että kiire oli aika valtava. Vielä kun matkalla eksyin pariin otteeseen, niin ennätin paikalle vasta 17:45 kun kilpailukalenterissa oli alkamisajaksi merkitty 18:00. Onneksi tytöt lähtivät ensimmäiseksi ja sain hieman aikaa valmistautua itse kisaan.

16.7 Kortteli

Lähtöviivalla ei odotukset olleet kauhean korkealla. Olo oli hieman sekava, kun oli ollut niin kauheasti ongelmia paikalle pääsyn kanssa. Heti startista lähtien kävi selväksi että tuntemukset olivat oikeat. Pyörä ei kulkenut mihinkään ja tipahdin porukasta jo ensimmäisellä kierroksella. Lopulta jäin melkein kierroksella(muutema sentti erotti kierroksella jäämisestä). Sijoitus oli 27. ja jäin kärjelle noin neljä minuuttia.

17.7 Tempo

Yön aikana oli alkanut satamaan ja sade jatkui lauantai aamupäivän. Tempo ajettiin osittain rankassakin sateessa. Temmossa pystyin suht koht normaali suoritukseen. Olin temmossa 16. Huonosti mennyt kortteli otti päähän vieläkin enemmän.

17.7 Maantie

Lauantain maantie startattiin sateeseen, mutta loppuvaiheessa aurinkokin paistoi. Kisassa en ollut vaikeuksissa oikeen missään vaiheessa. Mäkikin nousi niin hyvin että pystyin parantamaan sijoitustani jokaisessa mäessä missä niin halusin(ellei maalinousua oteta mukaan). Pääsin pari kertaa irtikin, mutta irti päästyäni en sitten päässyt oikein mihinkään. Maaliin tulin ihan siinä pääjoukon hännillä. Sijoitus oli 23.

18.7. Maantie

Sunnuntaina oli 120 km maantie kilpailu. Edellisen kerran olin ajanut yhtä pitkän kisan Kuopin velj mies ajoissa viime vuonna. Se kisa oli viime kesän käänne kohta siinä mielessä että sen jälkeen ei kulkenut edes sitä mitä ennen sitä ja se kisakin meni todella huonosti. Kun olokin oli aika väsynyt ja leposykkeet aika korkealla, oli lähtiessä tavoite vain tulla pääjoukon mukana maaliin. Ilmeisesti jolla kulla oli kiire kotiin kun kisa lähti jo heti paukusta. Ensimmäiset 20 minuuttia olin aika pulassa mutta pysyin kuin pysyinkin pääjoukossa. Tämän jälkeen joko vauhti hidastui tai sitten jalat rupesivat toimimaan kunnolla. Mäki tuntui taas nousevan samaan tahtiin kuin lauantaina. Hessun toteamus ettei kilpasarjalaiset ole mitään Pantaneja pitää näköjään paikkansa. Jos saan painoa vielä jokin verran pois ensi kesäksi, niin silloin saatan olla jo todella kova sana mäissä. Olettaen että pystyn pitämään kunto-ominaisuudet samanlaisina.

Mitä pidemmälle kisa meni tuntui olo aina vaan paremmalle ja paremmalle. Ensimmäisellä kierroksellä joskus kääntöpaikan jälkeen lähdin ensimmäisen kerran irti. Ajelin siinä pääjoukon edellä odottaen irtiotto kavereita. Niitä hetken päästä tulikin. Irtiotto ei kuitenkaan kestänyt kauhean kauaa. Ensimmäisen kierroksen loppu ja toisen alku ajettiin aika kovaa. Sen jälkeen vauhti hidastui ihan kävely vauhdiksi. Noin 70 kilometrin kohdalla erään mäen alla päätin saada pääjoukkoon hieman eloa. Olin siinä viiden kärjessä, laitoin yhden pykälän isommalle ja spurttasin mäkeen. Pääjoukossa ei tapahtunut mitään ja sain aika hyvän eron jo siihen mäkeen. Kun olo tuntui hyvältä päätin jatkaa iskuani. Aluksi odottelin että saisin kohta muuteman irtiotto kaverin, mutta ei sieltä takaa sitten tullut ketään. Koska meno tuntui maistuvana päätin jatkaa irtiottoani. Ja oli se hienoa ajella siinä kun edessä meni poliisiauto, sen jälkeen etuauto ja sen perässä moottoripyöräilijä joka käski vastaan tulevaa liikennettä tiensivuun ja sitten ajoi Marko ja perässä tuli tuomari auto. Kääntöpaikalla oli tiukka mäki joka tuotti ongelmia. Siinä vauhti tippui lähelle kahtakymppiä ja pelotti että näinköhän voimat riittävät. Kääntöpaikan jälkeen alkoin pyörä kuitenkin taas kulkea, kiitos myötätuulen. Reilut kymmenen kilometriä ennen maalia alkoi mäkien nouseminen tuottaa ongelmia. Ja kohta viimeisellä kympillä jouduin pääjoukon kiinni ajamaksi. Pettymystä lievensi se kun muut ajajat taputtelivat selkään ja kehuivat irtiottoa. Irtiotto kesti 30-40 km. Myöhemmin kuulin että eroa oli parhaimmillaan ollut yli kolme minuuttia. Valitettavasti en itse saanut irtioton aikana väliaika tietoja. Se olisi vielä lisännyt irtiotossa olon hienoutta.

Pelkäsin pääjoukon ajaessa minut kiinni että tippuisin siitä läpi. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan pystyi pysyttelemään pääjoukon mukana. Sitten parilla viimeisellä kilometrillä pääjoukon vauhti nousi niin suureksi ettei minulla ollut enää mitään mahdollisuuksia pysyä mukana. Maalinousun tulin sitten jo pienellä keskiöllä. Ihan vain että pääsin maaliin.

Eroa voittajaan tuli noin minuutti ja tulin maaliin viimeisenä. Aikaa 120:een kilometriin meni 3:09:51.

Kokonaiskilpailussa olin sijalla 22.

1.8.1999 Alvajärven ympäriajo, Alvajärvi

Hyvin menneen KL-etappien viimeisen etapin jälkeen oli henkilökohtaisesti odotukset kisassa korkealla. Keskiviikko tempojen uusi reitti ennätyskään ei tietysti luvannut huonoa. Jostain syystä minulle oli muodostunut sellainen käsitys että Alvajärven ympäriajo olisi ollut mäkinen kisa, mitä se ei sitten ollut.

Matkaa oli 120 km ja lähdimme yhdessä eliten ja M-35 sarjojen kanssa. Jälkikäteen arvellen olisi ollut ehkä järkevää vain tarkkailla eliten ajajia. Kun pyörä tuntui kulkevan, niin enhän minä sitten jäänyt ainoastaan seuralemaan muiden liikkeitä. Irtiottoyrityksiä tuli tehtyä ja irtiottoporukoissa tuli oltua. Jostain kumman syystä niissä porukoissa joissa minä olin ei suurimmalla osalla porukasta ollut kauheasti työnteko haluja ja ne irtiotot kuivuivat nopeasti kasaan. Sen takia tuli hieman päätäkin auottua.

En nyt pysty tähän antamaan kovin hyvää koostetta kisan tapahtumista koskan en jostain syystä oikein muista mitä siellä tapahtui missäkin välissä. Joissakin kohdissa mentiin niin kovaa että pystyi ainostaan katsomaan edessä ajavan takapyörään ja yrittämään pitää se mahdollisimman lähellä omaa etupyörää.

Ratkaisuhetkien tullessa olin jo ennättänyt ajaa itseni sippiin ja siinä vaiheessa jo pelkkä pääjoukoissa pysyminen tuotti tuskaa. Viimeiset kaksikymmentä kilometriä oli lähes koko ajan putoamassa porukasta. Sitten kun huomasin että se tuotti tuskaa muillekin ja ajajia oli tippunut, yritin pistää porukkaa vielä ahtaammalle parilla lyhyellä vedolla. Koska voimat olivat jo aika lopussa, ei ne vedotkaan mitään kauhean kovia tai pitkiä olleet. Maaliin pääsin "pääjoukon" riekaleissa. Sijoitukseni oli 8.

21.8.1999 17. Kympin tempo, Rusko

Temmosta ei ole paljoa kerrottavaa, niin kuin ei temmoista yleensäkään. Reitti oli aika tasainen ja hieman tuulinen. Kiitos järjestäjille, lähdin Erjomaan Timon jälkeen. Jos oisin lähtenyt eteen niin oisin tullut kiinniajetuksi. En ollut erityisemmin panostanut tempoon, vaan läksin ajamaan sen viimeistelevänä sunnuntain maantie cupin kisaa varten. Heti alusta lähtien pyörä tuntui kulkevan kuin raketti ja nopeusmittari näytti aivan ihmeellisiä lukuja. Luulin jo että pystyisin pistämään kampoihin Erjomaalla. Mutta kun Timo tuli vastaan ennemmin kuin "500m kääntöpaikalle"-kyltti, tiesin että kamppailisin ehkä siellä tulosluettelon puolivälissä. Loppumatkalla muutemassa kohdassa tuntui hieman tökkivän, mutta pääsin maaliin asti kunnialla. Sijoitus oli kahdeksas aikaa kului 14.39.

22.8.1999 3. Hirvensalon ajo, Turku

Sunnuntaina Marko ei ajanut kovaa vaan lensi matalalla. Ja sen takia kisa meni pieleen.

Reitti oli sellainen mistä olen joskus unelmoinut ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin painajaisia. Neljän kilometrin kierros sisälsi noin kilometrin nousun ja loput matkasta oli alamäkeä. Eikä pahoja mutkia ollut. Ennen lähtöä oli sellainen olo että joko kulkee kovaa tai sitten ei kulje mihinkään.

Jostain kumman syystä jos kisoissa on neutraali startti niin se pitää ajaa lähes kisa vauhtia. Nyttenkin luvattiin että se eka mäki ajetaan vain kahtakymppiä ylös ja varsinainen kisa alkaa vasta maalilinjan ylityksen jälkeen. Me mitään kahtakympiä sitä mäkeä noustu vaan se etumoottoripyörä piti kolmenkympin vauhtia koko mäen ajan. Pysyin kuitenkin hyvin siinä kohtuu kärjessä sen mäen. Alamäen otin hieman varovaisemmin kun en tiettyt reittiä ja siinä menetin hieman sijoituksia. Toisen kerran mäki nousi ihan ongelmitta ja tuntui ettei siinä mitään mäkeä olisi ollutkaan.

Toisella kierroksella päätin alamäen aikana hieman parantaa sijoitustani. Menin tien oikeaa laitaa pitkin hieman muuta joukkoa kovenpaa, kun huomasin että edessäpäin joku menetti pyörän hallinnan. Pääjoukko alkoi tietysti väistää. Itse väistin pois asfaltilta ja yht äkkiä huomasinkin että ajan kohti ojaa. Ennenkuin ennätin tehdä mitään, etupyörä jämähti ojaan ja Marko lenteli pitkin heinäpeltoa.

Muuteman hetken ajatusten keräämisen jälkeen pikaisesti tsekkasin että pyörä oli vielä ajokunnossa ja takaisin tielle ja pääjoukon takaa-ajoon. Ohjaustanko oli kääntynyt sellaiseen asentoon etten saanut kunnon ajoasentoa enää. Mäessä näin vielä pääjoukon, mutta kun mäen jälkeen lähdettiin laskemaan, iski vastatuuli niin pahasti että toiveet pääjoukkoon pääsemisestä oli heitettävä. Ehkä olikin parempi etten saanut sitä enää kiinni, sillä olisin saattanut olla hieman vaarallinen sen kääntyneen ohjaustangon kanssa. Loppu kisan ajoin sitten harjoituksena keskiviikon seuranmestaruustempoja varten. Ennätin ajaa 11 tai 12 kierrosta ennen kuin minut otettiin radalta poes. Mäki nousi joka kerran ongelmitta ja olisin saattanut pystyä ehkä omiinkin ratkaisuihin kisassa ilman sitä heinäpelto keikkaa. Ikävää lopettaa yhteislähtökausi tälläiseen kisaan, mutta nyt saa lisämotivaatiota talven harjoitteluun.

25.8.1999 Leksan Tempo - Mikkelin pyöräilijöiden mestaruuskisa

Tälle kaudelle oli tavotteina Keskiviikko Temmon reittiennätys, sijoittuminen kahdenkymmenen sakkiin Suomi cupissa ja Leksan Tempojen voitto. Keskivikko Temmon reittiennätys tuli ja pystyin loppukesästä ajamaan alle vanhan ennätyksen lähes järestään. Suomi cupissa sijoitus ei ole lähelläkään kahdettakymmenettä, mutta siihenkin oli mahdollisuudet. KL-etappien korttelin epäonnistuminen, Hirvensalon ajon pellolla käynti ja huonosti sujunut alkukausi pilasivat cupin. Hirvensalon ajojen kaatuminen meinasi pilata Leksen Temmotkin. Vielä maanantaina olin aika epäileväinen, kun joka paikkaan koski niin paljon.

Keskiviikkona olin jo siinä kunnossa että pystyin ajamaan. Isku ei ollut vielä paras mahdollinen, mutta kuitenkin sellainen että ajattelin saavani edes jonkinlaisen pokaalin. Lämmittelyn aikana oli niin voimaton ja tukkoinen olo että meinasin jättää koko kisan ajamatta. Päätin kuitenkin lähteä viivalle ja yrittää parhaani.

Ennen starttia saatiin kisaan hieman juhlatunnelmaa, kun seuran puheenjohtajalle Oksmannin Juhanille myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalli kullatuin ristein (toivottavasti tuo nimi meni oikein). Ennen lähtöä tuli hieman kiire heittää turhat vaatteet pois, mutta ennätin kuitenkin starttiin. Mittaria en kuitenkaan ehtinyt nollata, sen verran kiire siinä tuli. Läksin kolmanneksi viimeisenä, koska olin viime vuonna ollut kolmannella sijalla. Tästä syystä sain eteeni muuteman ajajan joiden kiinniajokohdasta pystyin seuraamaan miten oma temponi kulki.

Ensimmäinen mäki kulki todella hyvin, mutta sen jälkeen tuli se mitä lämmittely lupasi. Hetken kulkee kovaa mutta sitten rupeaa tökkimään. Ensimmäinen selkä kuitenkin tuli vastaan suunnilleen siinä kohtaa kuin odotinki. Kääntöpaikan mäki tuotti aika suuria vaikeuksia. Mäen loppuosan loivalla osuudellakin vauhti oli vain juuri yli kolmenkymmenen. Kääntöpaikan jälkeen pääsin sitten näkemään mikä oli eroni takana tuleviin. Hessu (Sundström)oli vähän turhankin lähellä, mutta Make (Laakso) oli jo jäänyt riittävästi.

Toinen selkä tuli vastaan jo melkein heti kääntöpaikan jälkeen. Kolmatta selkää ei vielä näkynyt edes horisontissa. Pyörä ei oikein tuntunut kulkevan niin kuin olisi pitänyt. Taistelin kuitenkin eteenpäin ja vihdoin kolmaskin selkä tuli näkyviin, tosin paljon myöhemmin kuin olisi pitänyt. Viimeisessä mäessä vauhti pysähtyi lähes täysin ja jalat olivat täysin voimattomat. Pari viimeistä kilometria, jotka olivat suurelta osalta alamäkeä, päätin painaa niin kovaa kuin vain pääsin ja ottaa kolmannen selän kiinni. Ohitin kolmannen selän vasta juuri ennen maalia, vaikka se olisi pitänyt ohittaa jo viimeisessä ylämäessä.

Maaliin tultuani ajattelin että olipa huono ajo, mutta kyllä sieltä se toinen palkinto kuitenkin tuli. Maalipaikalle palattuani sain kuulla että oli voittanut. Ilmeisesti muillakaan ei ollut kulkenut kauhean hyvin. 18 kilometrin matkalla aika oli 27:02, joka on aika kaukana tavoitteena olleesta 26:30-26:40. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin tuo 27:02 on Leksan tempojen uusi reittiennätys. Onneksi keskiviikko tempojen ennätys on sentään siedettävä.

29.8.1999 Leijona-ajot, Hämeenlinna

Lähdin kisaan sillä mielellä, että minulla on mahdollisuudet kaikkiin sijoihin ensimmäisestä viimeiseen. Ainakin sen perusteella mitä lähtöluettelosta luin lähes täydellisellä ajolla minulla olisi mahdollisuudet myös voittoon.

Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen. Oli aika kylmä, tuuli kauheasti ja vielä silloin tällöin tihkutti hieman. Ensimmäiset reilut viisi kilometriä oli aivan älytön vastatuuli. Tuntui kuin olisi puskenut seinään. Yritin vain pitää kohtuullista vauhtia niin etten tuhlannut kaikkia voimia vastatuuliosuudella.

Ennen kääntöpaikkaa ollut mäki kertoi ettei tänään taisteltu kovin hyvistä sijoituksista. Mäessä vauhti tippui reilusti alle kolmenkymmenen ja pääsin sen yli vain vaivoin. Seuraavaan alamäkeen en saanut sitten enää kunnolla kiihdytettyä.

Kääntöpaikan jälkeen helpotti huomattavasti, kiitos myötätuulen. Myötätuulessa en pystynyt pitämään riittävää vauhtia että olisin saanut takaisin ajan jonka vastatuuleen menetin. Loppumatkassa jalat alkoivat olla niin lopussa että vauhdin pitäminen tuotti vaikeuksia. Maaliin tulin ajalla 46.22,1 (matka oli 30 km) ja tavoitteena olleesta 45 minuutin alituksesta jäin jonkin verran.