Kilpailupäiväkirja

6.5.2001 Susirinki, Sipoo

Ensimmäistä kertaa raporttia kirjoitetaan jo kisapäivän iltana ja kunnolla ajan kanssa. Saa nyt nähdä miten tämä tuotantotapa tulee muuttamaan tätä kisapäiväkirjaa. Nyt päästään lähemmäs tämän sivun esikuvaa Marcel Wüstin Espanjan ja Ranskan ympäriajon päiväkirjaa.

Asiaan. Kauden ensimmäinen kisa. Vaikka kisa olikin kohdaltani aika onnetonta räpeltämistä, niin jotain hyvääkin siihen sisältyi. Ilma oli sellainen kuin Suomen kesässä voi vain olla. Kylmä ja tuulinen. Ennen lähtöä tuli paleltua oikein kunnolla, mutta onneksi kisan aikana tuli kohtuullisen lämmin.

Ekat pari kierrosta meni mukana roikkuessa. Olo oli aika tukkoinen, eikä pyörä tuntunut oikein kulkevan. Mukana kuitenkin joten kuten pysyttiin. Muuteman kerran meinasi mennä hermot kun muutemat ajajat eivät tuntuneet osaavan ajaa suoraa eteenpäin. Kun kärkeen ei päässyt niin ekat kierrokset meni enemmänkin ryhmässä ajamista opetellessa.

Kolmannella eli toka vikalla kiepulla pääsin sitten jo kärkeen asti. Kierroksen loppupuolella muu porukka kyllästyi meikäläisen nykimiseen ja päästivät meikäläisen irti. Tässä vaiheessa vaan oli sattumoisin paukut jo kadonneet ja tuulikin oli ikävästi vastainen. Maalialueen yli pääsin ekana ja katsojat saivat kuulla miten Marko Kovanen oli kärjessä. Pian tämän jälkeen pääjoukko sai minut kiinni.

Vikan kierroksen onnistuin joten kuten roikkumaan suht kärjessä. En koko aikaa, mutta jotenkin onnistuin pääsemään kohtuullisiin kiriasemiin. Tai ainakin luulin niin. Loppukirissä sitten ajauduin pois tieltä. Siinä hiekalla vauhti sitten lopahti täysin ja koko porukka lappasi ohi. Eli sijoitus oli taas se tuttuakin tutumpi pääjoukon viimeinen. Ja Marko ei ollut erityisen ilonen. Niin kun positiivinen pitää olla niin jotain hyvää pitää löytää. Se voisi vaikka olla se, että vaikka olinkin umpijumissa pystyin tekemään omia ratkaisuja ja muuta sellaista. Niin ja mutkien ajaminenkin onnistui jo paremmin kuin ennen.

19-20.5.2001 Veljmies ajot, Kuopio

Kuopiossa jatkuivat Suomen suven parhaat puolet. Tällä kertaa oli vuorossa rankkasade. Jaloissa tuntuu vieläkin siltä että mäkeä olisi noustu. Jostain kumman syystä tästä kisasta irtosi aika paljon tekstiä.

19.5.2001 Veljmies mäkitempo

Menomatkalla sää vaihteli rankasta sateesta lähes kuivaan, joten kisapaikan säätila oli aika arvoitus. Sitä se oli paikan päälläkin. Välillä tuli pieniä kuuroja, mutta onneksi suurimmaksi osaksi oli poutaista. Ja tietkin kuivuivat suht koht nopeasti. Lämmitellessä nousin kaksi kertaa Puijon huipulle. Kummallakin kerralla nousu nousi mukavasti. Tämä lupasi hyvää kisaa varten.

Kisassa päätin aloittaa kevyesti ja säästellä Puijon nousua varten. Alku menikin rennon kovaa, vaikka ei ihan niin kovaa kuin olisin halunnut. Puijon nousussa rupesi sitten tökkimään. Tällä kertaa ei paniikki iskenyt, vaan pystyin pitämään kisafiiliksen. Mutta vauhti ei vain ollut paljon mitään. Yritin mennä pienellä pyörittämällä, mutta kun ei pyörinyt niin ei pyörinyt. Maaliin kuitenkin joten kuten päästiin. Aika oli 10.46, Pia Sundsted ajoi saman reitin muuteman minuutin myöhemmin kolme sekunttia paremmin. Viime vuonna ajoin saman reitin viisi sekuntia paremmin.

20.5.2001 Veljmies ajot, Kuopio

Aamulla näytti, että säästä tulisi poutainen ja aurinkokin saattaisi paistaa. Noin puolitoista tuntia ennen kisan alkua totuus kuitenkin paljastui. Silloin alkoi satamaan. Lähtöpaikalla oli fiilikset sellaiset, että tänään saattaa tulla keskeytys. Kuurottainen sade ja kylmähkö ilma vetivät fiiliksiä alas. Itse kisan aikana kylmyys ei haitannut pahemmin mutta sade sitäkin enemmän. Lasit likaantuivat kisan aikana todella pahasti ja näkövyys oli aika heikko. Joissakin kohdissa ei oikein pystynyt tekemään muuta kuin seuraamaan edellä ajavan takarengasta. Onneksi kirkkaan väriset renkaat tuntuvat olevan muodissa. Edellä mainitun takia en ollut kisan aikana kovinkaan perillä kisan tapahtumista.

Olisiko ollut viides kierros kun edessä oli irti yksi mies. Yhdessä mäessä sinipaitainen ajaja veti tasaista vauhtia ja pysyttelin takarenkaassa kiinni. Mäen päällä huomasin, että olimme päässeet irti pääjoukosta. Siinä ei sitten auttanut kuin vetää irti oleva mies kiinni ja yrittää pitää pääjoukko takana. Pienen ajamisen jälkeen saimme tämän miehen, Jari Syväsen, kiinni. Jari oli huomannut meidät ja jäänyt odottamaan meitä. Sitten kun olimme kolmestaan alkoi Jari pitää vauhdista huolta. Meistä muista ei ollut Jarin vauhtiin ja pian vauhti hidastui ja pääjoukko ajoi meidät kiinni.

Taisi olla toiseksi viimeinen kierros ja kierroksen pahin mäki, kun Jari taas piti vauhtia. Mäki oli se pahin mutta kierrokset ei nyt muistu tarkasti mieleen. Pystyin pysymään takarenkaassa kiinni ja samalla päästiin pääjoukosta irti. Ylämäkeä seuraavassa alamäessä yritin pitää vauhtia, mutta eihän se onnistunut, vaan pääjoukko ajoi kiinni.

Toiseksi viimeinen kierros. Tällä kertaa olen varma siitä. Huomasin että Jari oli taas irti ja mukana oli toinen ajaja. Tämä toinen ajaja ei ollut meidän luokan ajaja. Kilpa ajoi luokkien M 30-45 kanssa. Tässä vaiheessa olin vielä rauhallinen. Mutta kuin huomasin että perään pääsi yksin irti Picaron ajaja meidän luokasta, oli aika toimia. Jostain kumman syystä myös minut päästettiin irti. Sain Picaron miehen kiinni ja ajoimme Jarin ryhmään. Porukassa kaikilla oli menohaluja ja saimme jätettyä pääjoukkoa. Viimeisellä kierroksella kierroksen pahimmassa mäessä olin suurissa vaikeuksissa. Onneksi porukka piti kohtuullista vauhtia ja sain taisteltua itseni porukan mukana mäen päälle. Tässä vaiheessa rupesi pelottamaan, että näinköhän pääsen ajamalla Puijon huipulle. Vilkaisu taaksepäin kertoi että pääjoukko ei ollut enää näköetäisyydellä. Loppumatkan taistelin eteenpäin sillä ajatuksella, että kolmas sija tulee jos en sippaa.

Puijon juurella olin jo tyytynyt kolmanteen sijaan ja yritin vain päästä ylös. Mutta mitä sitten tapahtuikaan. Onnistuin roikkumaan ensimmäisen jyrkän kohdan muiden mukana. Tässä vaiheessa kävi mielessä että muut säästelevät ja ottavat lopussa kirin. "Tasainen" pätkäkin meni suhtkoht helposti muiden mukana. Kun mäki taas jyrkkeni vaikeutui meneminen hieman mutta ei mitenkään ylitse pääsemättömästi. Olisiko ollut noin pari sataa metriä maalista kun päähän tuli ajatus kokeilla muita. Putkelle ja hieman lisää vauhtia. Yllätys oli suuri kun muut jäivät taakse. Vielä yksi pykälä isommalle ja hieman lisää vauhtia. Taaksepäin ei tässä vaiheessa enää uskaltanut katsoa. Maaliviiva näytti lähestyvän yllättävän nopeasti. Sen yli ja jotain tuuletuksen tapaista.

Maalissa sitten tuli Savon Sanomien mies kyselemään kisasta. Siinä tunsi itsensä suureksi pyöräilijäksi kun pääsi heti maaliviivan jälkeen tiedotusvälineiden mielenkiinnon kohteeksi. Myöhemmin tosin tuli mieleen, että olikohan toimittaja-setä erehtynyt luulemaan meikäläistä eliten voittajaksi. Jotain sekavaa siinä kylmissään ja vielä voitosta epäuskoisena tuli hölistyä. Pitääkin lukea huomisen Savon Sanomat tarkasti.

Pitää tähän vielä lopuksi mainita, että tämä oli ensimmäinen kansallisen kisan voitto ja fiilikset ovat sen mukaiset. Niin ja se että ensimmäistä kertaa nousin yhteislähdössä Puijon huipulle ajamalla ja tulos oli tämä. Oi tätä iloa ja riemua.

24.5.2001 Hesburger-tempo, Espoo

Suoraan sanottuna tästä kisasta ei ole paljoa sanottavaa. Kilpaluokan jäbät ajoi eliten kanssa eli meikäläisellä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia palkintopallille. Vielä kun lähtöpaikka oli juuri ennen kaikista parhaita, oli motivoituminen kisaan todella vaikeata.

Poisjäänneistä johtuen en saanut eteeni kuin yhden kiinniajettavan. Onneksi takaakin puuttui yksi ajaja. Ensimmäisen puolikkaan matkasta oli vastatuuli. Tästä syystä lähdin hieman säästellen ja vain omaa ajoa ajamaan. Tyynellä olisin saattanut yrittää Ahlroosilta ja Hiltuselta karkuun. Nyt ainoa tavoite oli vain ajaa sippaamatta ja jotenkin kunniallisesti maaliin. Aika nopeasti sain minuuttimieheni näköpiiriin. Hitaasti mutta varmasti otin häntä kiinni. Noin kilometri kaksi ennen kääntöpaikkaa aloin olla jo iskuetäisyydellä. Tässä vaiheessa tuntui että tämähän menee hyvin.

Mutta heti kohta todellisuus muistutti olemassa olostaan. Takaa ilmeistyi Alhroos ja painoi ohitse. Yritin kiihdyttää ja pitää kohtuullisen eron Pasiin. Sain vauhtia hieman lisää, mutta Pasi meni menojaan. Pahoittelen tässä vaiheessa sitä etten: a katsonut minkälaisella pyörällä Pasi ajoi ja b miten Pasin pää heilui. Minulla oli siinä vaiheessa hieman muuta tekemistä. Minuuttimieheni ohi pääsin juuri ennen kääntöpaikkaa. Kääntöpaikan jälkeen Hiltusen Sami oli vielä kohtuullisen kaukana. Loppumatkan sitten jatkoin omaa vauhtiani. Joskus 2 - 3 kilometriä maalista Sami sitten meni ohi. Tässäkin vaiheessa yritin taas hieman kiihdyttää ja seurata. Mutta taaskaan siitä ei tullut mitään. Maaliin asti päästiin sippaamatta. Sijoitus oli 11. ja aika 31:48. Ketään ei ollut lähellä ei edessä eikä takana. Eli mitään tunteita herättävää niukkaa voittoa tai tappiota ei tullut. Kaiken kaikkiaan hieman paremmin meni kuin vuosi sitten.

27.5.2001 Rosendahl GP, Tampere

Marko ei ollut mäkikuningas vaikka tiessä niin lukikin. Itseasiassa Marko oli aika pihalla lähes koko kisan ajan. Tuntui ettei mikään oikein onnistunut. Ja vielä kaiken huipuksi jäin viimeisessä mäessä kasan taakse. Olisi tietysti joskus kiva jos jossain cupin kisassa ei olisi epäonnea ratkaisuhetkillä.

Juuri ennen lähtöä alkoi hieman satamaan. Vielä kun lähtö myöhästyi kymmenisen minuuttia ei fiilikset olleet kovin korkealla. Eka kierros meni suht hyvin. Toisella kierroksella pääsin kärkeen huutelemaan muille kannustuksia. Suunnilleen puoleen väliin mäkeä pidin vauhtia ja sitten muita meni ohi. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä. Sitten kuitenkin jostain syystä tipahdin porukassa. Yht äkkiä huomasin olevani aika kaukana kärjestä. Siinä sitten yritin päästä lähemmäs kärkeä. Mutta eihän siitä tullut mitään kun ylämäissä vauhti oli aivan maleksimista ja porukka koko tien leveydellä.

Muutemia kierroksia taistelin siellä porukan puolivälin heikommalla puolella. Ja yritin epätoivoisesti päästä ylemmäs. Joskus meinasi hermot mennä kun ylämäessä joutui melkein jarruja käyttämään ja hiljentämään vauhdin melkein nollaan. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella pääsin sitten takaisin kärkeen. Luulin tässä vaiheessa että tämä olisi toiseksi viimeinen kierros. Missään vaiheessa en kuullut tai nähnyt kenenkään ilmoittavan jäljellä olevia kierroksia. Siinä vaiheessa kun kuulin jäljellä olevat kierrokset löysäsin vähän liikaa ja tipahdin taas liian taakse.

Viimeisellä kierroksella mäessä parantelin hieman asemiani, kunnes kuulin joidenkin kolaroivan. Aluksi näytti siltä että minä saattaisin hyötyä siitä, mutta sitten etupyöräni eteen ilmeistyi pari kaatunutta ajajaa ja minun oli pysähdyttävä. Siinä vaiheessa kisa oli minun osaltani ohi. Maaliin tulin jonkin verran pääjoukon jälkeen. Fiilikset ovat vieläkin aika turhautuneet. Meikäläisen Fan klubi tais olla suurissa määrin paikalla kun sen verran paljon tuli kannustusta kisan aikana. Kiitos siitä. Katumaalauksista en taida uskaltaa sanoa mitään...

10.6.2001 Porvoon ajo, Porvoo

Lauantaina säätiedotukset lupasivat Porvooseen meikäläisen keliä. Kylmää ja vesisadetta. Matkalla näytti pahasti että kesä olisi vihdoinkin tulossa. Lähtöpaikalla sää oli niin kesäinen kuin matka oli luvannut. Lähtökuittaukseen mennessä huomasin että vasemman kengän klossi oli hieman liikahtanut. Äkkiä autolle ja kiristämään se kaiken varalta.

Viime vuonna olin lähdössä toisessa rivissä ja kun eturivissä töpeksittiin, jäin jo lähdössä. Nyt pääsin lähdössä eturiviin ja mitään ongelmia ei ollut. Paitsi että eka kaupunkikierros meni todella surkeasti. Kaupunkikierroksen jälkeen jouduin ajamaan kärkeä kiinni useamman kilometrin ajan. Ekalla kiepulla ei sitten mitään muuta mainittavaa tapahtunut.

Toinenkin kaupunkikierros meni surkeasti ja taas kierroksen jälkeen alkoi takaa-ajaminen. Nyt ei takaa-ajaminen kestänyt niin kauaa. Loput toisesta kierroksesta oli sitten ryhmässä ajamista. Kolmas kaupunkikierros meni suhtkoht hyvin. Taas tipuin ihan kärjestä, mutta en paljoa. Ja pian pääsinkin takaisin kärkeen. Kun huomasin että aika iso porukka ajoi kärkijoukkoa takaa, päätin osallistua työntekoon. Takaa-ajajat saivat meidät kuitenkin kiinni. Kierroksen loppupuolella alkoi sataa.

Neljäs kaupunkikierros meni aika varovasti ja jäin taas kärjestä. Kierroksen jälkeen kärjen takaa-ajoon ei ollut monellakaan kovin suuria haluja. Taas tuli pidettyä ääntä kun kukaan ei meinannut tulla vetämään, vaan piti itse huolehtia vauhdista. Kun kärki oli saatu kiinni, tuntui että pyörä alkoi kulkemaan. Sadekin oli tauonnut. Pääsin aika monta kertaa mäessä irti vain omaa vauhtia pitämällä. Irti pääsemisen jälkeen aina pidin kohtuullista vauhtia ja odottelin muita mukaan. Joskus tuli muutema irtiotto kaveri ja joskus koko pääjoukko. Mitään menestyksekästä irtiotoista ei tullut.

Viides kaupunkikierros meni kohtuullisen hyvin kun vauhti oli hieman hitaampi kuin aiemmin. Taas kuitenkin tipahdin hieman ihan kärjestä. Lyhyen takaa-ajon jälkeen pääsin takaisin kärkeen. Silloin huomasin että oli alkanut tuulemaan aika voimakkaasti ja tuuli oli vastainen. Silloin päätin iskeä. Tai no jos rehellisiä ollaan, niin päätös siinä kohdassa iskemisestä oli tehty jo aika paljon ennen kuin Mikkelistä oli lähdetty Porvooseen ajamaan kisaa. Nyt olosuhteet olivat suosiolliset. Pääsin irti. Tästä eteenpäin oli taktiikkana pitää tasaisen kovaa vauhtia. Kun mäetkin nousivat hyvin, tuli mieleen että tästä tulee vielä jotain. Taaksepäin vilkaisut näyttivät vain tyhjää tietä.

Kohta taakse kuitenkin ilmestyi pyöräilijä. Yritin hieman kiihdyttää vauhtia. Mutta pian yhdessä pahassa mäessä tämä ajaja meni ohi. Hän sanoi että tule peesiin. Mutta siinä vaiheessa paukut oli jo niin lopussa ettei se onnistunut. Kun takaa ei näkynyt pääjoukkoa, päätin jatkaa omaa vauhtiani ja taistella toisesta sijasta. Ennen viimeistä mutkaa näin pääjoukon tulevan niin kaukana että toinen sija oli minun. Viimeisestä mutkasta vielä varmuuden vuoksi kunnon vauhti päälle. Loppusuoralla kun toinen sija oli varma, löysäsin hieman ja nautin hetkestä. Taisin jopa innostua hieman tuulettamaan.

Ennen palkintojenjakoa mietin miten suutelisin pokaalia palkintopallilla ja tuulettaisin hurraavalle väkijoukolle. Palkintojenjaossa järkytys oli suuri kun käteen annettiin vain kukkia ja kirjekuori. Ja minä kun olin juuri järjestänyt palkintokaappiin hieman lisää tilaa.

16-17.6.2001 Pyhäjärvi ajot, Säkylä

Säkylään lähdettiin tavoitteena sijoittautuminen kymmenen sakkiin. Mutta tavoitteesta jäätiin jonkin verran. Porvoon menestys vaikutti hieman valmistautumiseen. Muutemaan otteeseen tuli mieleen että mitä miä siellä Säkylässä oikeen teen, kun tarvittavat cupin pisteet on jo hankittu. No tästä eteenpäin motivaatio on varmaankin taas kohallaan.

Aika-ajo

Aika-ajossa piti sijoittua kymmenen sakkiin ja sitten siitä eteenpäin vain pitää sijoitusta. Aika-ajosta ei ole paljoa kerrottavaa. Reitti oli tasainen ja pystyin pitää tasaista vauhtia koko matkan. Kukaan ei menny ohi enkä ite menny kenestäkään ohi. Viimeisillä kilometreillä, kun matka alkoi painamaan, tuli mieleen että tämä ei ole yhtään kivaa. Motivaation kanssa oli ongelmia, mutta sisulla painoin loppuun asti. Sijoitus oli 13. Ei ihan sitä mitä odotin mutta kuitenkin pistesijojen tuntumassa. Aikaa kului 20 km matkaan 28:49.9. Etupuolelta löytyi tyyppejä joita olen aiemmin tänä vuonna voittanut reilusti. Eli aika-ajo meni kohtuullisen huonosti.

Kortteli

Kortteli oli sitten yhtä Veikkanen Showta. Veikkanen voitti aika-ajon ja pääsi lähtemään kortteliin kärjestä. Jussi päätti pitää alusta asti kovaa vauhtia ja porukka hajosi aivan atomeiksi. Tämä oli minulle myrkkyä. Koko ajan menetin sijoituksia ja tipuin joukossa alaspäin. Pari kertaa meinasin lentää mutkasta pihalle. Jonkin aikaa siinä sitten ajettiin edellä olevia takaa. Sitten tuomarit ottivat pois radalta. Kohta Veikkanen meni ohi. Takaa ei sitten aivan heti tullut ketään. Tässä vaiheessa meikäläisellä oli aika vahvoja mielipiteitä tälläisten etappien järkevyydestä. Ajan kuluessa ne mielipiteet on hieman heikentyneet. Lopulta kisassa oli enää kolme ajajaa samalla kierroksella ja muille sitten jotenkin laskettiin aika.

Maantieajo

Maantie lyhennettiin 150 kilometristä 120 kilometriin. Yhteisajoissa olin 16. Sijoituksen parantamiseen olisi tarvittu porukan hajoamista tai pitkää irtiottoa jossa olisin saanut yli minuutin eron pääjoukkoon. Ekan kiepun taisin olla kiltisti porukan sisällä. Ekan kierroksen loppussa olleen kujakierroksen otin hieman varovaisesti. Tipahdin kärjestä. Hieman takaa-ajoa ja sitten takaisin porukkaan. Tässä vaiheessa tuli selväksi että pistesijat ovat toivottoman kaukana. Päätin ottaa kisan harjoituksen kannalta. Menin kärkeen hommiin ja tykittelemään irti.

Tokan kierroksen kujakierroksella oli hieman ongelmia jarrujen kanssa. Säikähdin tätä niin paljon että toinen jalka irtosi polkimelta. Ennen kuin sain sen takaisin kiinni olin jo tippunut porukasta jonkin verran. Tästä alkoi pidempi takaa-ajo jakso. Tuomari ja huoltoautot meni jo ohi. Kun kärjessä ei pidetty pahemmin vauhtia sain kuin sainkin pääjoukon kiinni. Hieman vedin henkeä ja takaisin kärkeen hommiin ja tykittelemään.

Kolmannella kujakierroksella tipahdin taas hieman. Taas oli edessä hieman takaa-ajoa. Takaisin porukkaan, noin kilsa lepoa ja irti porukasta. Sain irtiotto kaverin mukaan. Mutta yhteistyö ei oikein onnistunut ja jalat olivat aika lopussa. Viimeinen kierros tuotti tuskaa. Voimat oli jo aivan lopussa. Muuteman kerran piti vielä tykitellä kärjessä. Viimeiset kilometrit tulin porukan hännillä. Viimeisen kujakierroksen tulin ihan löysäillen kun tiesin ettei ollut mahdollisuuksia hyville sijoille.

Sijoitusta en vielä tiedä kun en ole nähnyt lopputuloksia. 16. tai 17. minä varmaankin olin. Viis cupin pistettä tuli.

1.7 ajan Royalissa, mistä ei tule raporttia ja 7.7. Riihimäellä, mistä tulee raportti.

7.7.2001 Riihimäki tempo, Riihimäki

Säkylän jälkeen päätin palata alkuperäiseen sotasuunnitelmaan. Siinä Riihimäen kisa oli se kisa jonka piti ratkaista eliteen nouseminen, jos se ei olisi ratkennut ennen tätä. Tämän jälkeen olisi ollut pari viimeisen mahdollisuuden kisaa. Nyt halusin nähdä miten olisi käynyt jos tähän mennessä olisi cupin kisoista tullut vain viiden pisteen saaliita. Ja pitihän sitä kunniaa yrittää palautta Säkylän heikomman suorituksen jälkeen.

Sitten Säkylän tapahtunutta. Heti Säkylän jälkeisellä viikolla vaihdoin ohjainkannattimen hieman pidempään ja enemmän laskeutuvaan. Tämä oli ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt sain sen tehtyä. 1.7. osallistuin Royal-kuntoajoon. Kisan ajoin harjoitusmielessä lähes koko ajan irti yrittäen. Saldona oli onnekas selvityminen kasasta, 12. sija ja joukkuekisan voitto.

Odotukset Riihimäen kisasta ei olleet kovin korkealla. Royal painoi viikolla vielä sen verran että kaikki kovemmat vedot tuottivat tuskaa. Mutta onneksi jalat palautuivat juuri oikeaan aikaan ja enää kisapäivänä mikään ei painanut.

Juuri ennen lähtöäni ohi meni jono autoja. Viimeisenä oli pakettiauto. Enempää ajattelematta täräytin isompaa silmään ja yritin ottaa hieman peesiapua lähtökiihdytykseen. Enhän mä oikein peesiapua siinä saanut, mutta sain kuitenkin hyvän vauhdin päälle. Noin sata metriä lähdöstä alkoi tie nousta ylöspäin. Tässä vaiheessa peesin yrittäminen sitten kostautui ja huomasin vääntäväni mäkeä välityksellä 53/13. Vauhti hyytyi aika pahasti. Mäen päällä sitten sain taas juonesta kiinni ja tästä eteenpäin sykkeet pysyttelivät lähes koko ajan vk-alueen ylärajoilla. Yritin koko ajan katsella josko edessä näkyisi minuuttimiestä. Minut oli laitettu lähtölistassa ekan puolikkaan joukkoon, joten edessä oli hieman heikompaa porukkaa. Tiellä liikkui aika paljon lämmitteleviä ja jäähdytteleviä ajajia joten kisassa olevien tunnistaminen oli aika vaikeaa.

Jonkin verran ennen kääntöpaikkaa sain minuuttimieheni näkyviin. Kääntöpaikalle noustaessa hänestä oli hyvää kiritysapua. Pääsin hänen takarenkaaseensa kääntöpaikanmäen päällä. Kääntymiseni sujui hieman hitaammin kuin minuuttimieheni ja hän pääsi hieman karkuun. Pian sain hänet kiinni ja pääsin ohi. Sitten alkoi kahden minuutin miehen haku. Hänkin löytyi jonkin verran ennen maalia. Jaloissa alkoi jo painaa. Ainoa ajatus oli ajaa myös kahden minuutin mies kiinni. Viimeisen kilometrin vedin kiriä. Mutta karkulainen huomasi meikäläisen ja veti myös kiriä. Maalissa eroa oli noin 50 metriä.

Kisan jälkeen fiilikset olivat korkealla. Kisa oli menny niin hyvin kuin vain tällä hetkellä pystyi menemään. Jalat toimivat eikä muitakaan ongelmia ollut. Pystyin pitämään sykkeet korkealla koko ajan ja pyörä tuntui kulkevan hyvin ihan loppuun asti. Tälläisia tempo-kisoja on nautinto ajaa. Lopputuloksissa olin 7. Aikaa kahteenkymppiin meni 27:48 (tarkistan tuon ajan kun näen tulokset uudestaan). Sija toi sen verran pisteitä että olisin noussut eliteen vaikka edellisistä kisoista olisi tullut vain jämä pisteitä. Tärkeintä kisassa oli kuitenkin se että se toi varmuuden siitä että pyörä kulkee kovaa silloin kun sen on suunniteltu kulkevan kovaa. Näin vaikka kisaa edeltävinä päivinä olisi tökkinyt.

Nyt olisi edessä taas hieman taukoa. Seuraavan kerran on tarkoitus kisata suosikki temporeitilläni Sukevalla 28.7.

28.7.2001 Sukeva tempo, Sukeva

Sukevan raportti kärsii hieman siitä että tämä tehdään vasta sunnuntai iltana. Sunnuntaina tapahtui niin paljon että edellisen illan tapahtumat ovat jo hieman unohtuneet. Mutta koska kyseessä oli tempokisa ei siitä muutenkaan olisi paljoa kerrottavaa.

Temmon reitti oli muuttunut sitten viime vuoden. Mukaan oli tullut yksi tiukka mutka. Alkumatkasta oli vastatuuli. Jo muuteman kilometrin jälkeen sain minuuttimieheni näkyviin. Vastatuulipätkällä sain häntä kiinni jonkin verran, mutta kun käännyttiin myötäiseen ero tuntui pysyvän samana.

Usko kiinniajamiseen alkoi jo pikkuhiljaa mennä kun ero tuntui pysyvän kokoajan samana. Viimeisillä kilometreillä kun tultiin sivutuuli osuudelle ero tuntui hiukan kaventuvan. Tästä sain hieman lisää intoa ja painoin minkä vain pääsin. Maaliviivalle tultaessa etupyöräni oli minuuttimiehen takapyörän kohdalla. Ajoni riitti neljänteen sijaan. Kolmannesta jäin vain kolme sekunttia. Aikaa 16,5 kilometriin kului 24:25,6. Aika oli viime vuotista hieman hitaampi, mutta kelikin oli hieman rankempi. Kaikkein nopeimmalle eli Ahlroosin Pasille hävisin hieman reilut kaksi ja puoli minuuttia.

Sukevan kisa oli iltakisa. Seuraava kisa olikin jo seuraavana päivänä kymmeltä Helsingissä. Joten kisan jälkeinen aika meni aika tarkkaan seuraavaan kisaan valmistautumiseen.

29.7.2001 Kansallinen kriterium, Helsinki

Kävi jo mielessä että olisin jättänyt tämän kisan väliin. Niin olisi ehkä pitänyt tehdä. Tai no velolla seikkailun väliin jättäminen olisi riittänyt. Taisin olla ainut joka ajoi sekä Sukevan että kriteriumin. Kisan aikana sain huomata miksi muut eivät ajaneet kumpaakin kisaa.

Kyseessä oli SM-kriteriumi elitelle, m-18 ja naisille. Kilpa ajoi sen kansallisena kisana. Lämmitellessä jalat ei tuntuneet älyttömän hyviltä, muttei kauhean huonoilta. Reitti sisälsi paljon mutkia ja oli mitaltaan vain 1,2 km. Se oli meikäläiselle niin sopimaton, että jo lämmitellessä alkoi usko mennä. Eka neutraalikierros meni harakoille. Lähdin sille rauhallisesti, kun kyseessä oli kerta neurtaalikierros. Porukka kuitenkin lähti menemään kisavauhtia. Tässä vaiheessa tipahdin kyydistä. En edes viitsinyt yrittää ajaa porukkaa kiinni kun kyseessä oli kuitenkin neutraalikierros. Onneksi tuomarit osoittivat suoraselkäisyyttä ja määräsivät toisen neutraalikieroksen. Tämä mentiin sopivaa vauhtia.

Varsinaisen startin jälkeen tipahdin aivan heti kyydistä. Jalat eivät toimineet niinkuin olisi pitänyt. Ilmeisesti edellisen päivän tempo vielä vaikutti. Loppumatkan sitten ajoin niin kovaa kuin pääsin ja niin pitkään kuin sain ajaa. Yritin ottaa loppu kisan harjoituksen kannalta. 10 tai 11 kierrosta 18:ta ennätin ajaa ennen kuin minut otettiin radalta.

Ennen kisoihin lähtöä olin hieman ajatellut käydä kokelemassa velolla ajamista. Nyt kun kisa jäi lyhyeksi niin päätin toteuttaa nuo aikeet. Aluksi ajelin aivan rauhassa alhaalla. Pikku hiljaa yritin nousta hieman ylemmäs. Otin sitten muuteman kovemman kierroksen ja pystyin ajamaan hyvin kaarteitakin. En kovinkaan ylhäällä mutta kuitenkin. Kovemman pätkän jälkeen hiljensin hieman, mutta pidin samat ajolinjat kuin vauhdilla. Sitten poljin otti kontaktia velon pintaa ja sen jälkeen mies hijoi velon pintaa. Juuri minua ennen oli yksi mies kaatunut siellä ja hän hieman varoitteli siitä, mutta luulin että niillä korkeuksilla millä minä ajelin ei olisi mitään vaaraa.

Pystyin vielä ajamaan tämän jälkeen, joten mieheen ei tullut mitään naarmuja pahempaa. Kävin hakemassa ensiapua ja kaikki näytti vielä hyvältä. Pyörää autoon kasatessa huomasin että takavaihtaja oli hieman vinossa. Yritin hieman oikoa sitä ja NAPS!

Tässä ollaan nyt sit tällä hetkellä ilman pyörää. Alvajärven kisa on hieman vaakalaudalla. Toiveissa on kuitenkin saada jonkinlainen pyörä sinne alle. Miten siinä käy se selviää tulevan viikon aikana. Tietysti Alvajärven matkaan vaikuttaa sekin että onko mies missä kunnossa silloin.

Alvajärvi jäi sitten tänä vuonna väliin. Seuraavaksi yritetään kisailla Kortteliviikonloppuna

18.8.2001 Myllymäen kortteliajot, Porvoo

Kun lähtee häviämään, ei ole kauheasti paineita. Tosin kisamatkalle lähteminen tuottaa silloin hieman enemmän vaikeuksia. Siinä Pokemonia katellessa, kävi mielessä, josko sitä kuitenkin jäis kotiin. Velolla auennut jalka ei aluksi lähtenyt paranemaan kunnolla. En halunnut tässä vaiheessa kautta saada lisää vaikeuksia jalan kanssa, vaan päätin ottaa sen verran löysästi että se paranee varmasti. Tämä kun vei kolme viikkoa, niin kunto ehti tipahtaa aivan nollaan.

Joku vaivautunut kirjoittelemaan kannustuksia meikäläisella. Valitettavasti meikäläinen ei pystynyt kiittämään hyvällä suorituksella.

Kisapaikalla sain kisa fiiliksen päälle. Päätin yrittää parhaani ja katsoa mihin se riittää. Se ei tällä kertaa riittänyt kovinkaan moneen kierrokseen. Alusta asti jäin hitaasti mutta varmasti porukasta. Pystyin pitämään oman vauhtini, mutta se ei ollut riittävästi. Viidennen kierroksen jälkeen tuli sitten noutaja. Tähän mennessä kisaa oli ajettu jo ruhtinaalliset noin 6,5 kilometriä. Pari kierrosta minun annettiin vielä kärsiä, ennen kuin otettiin pois muiden jaloista. Eikä yhtään liian aikaisin. Meinasin jo viimeiselle kierrokselleni lähtiessä huutaa, että ottakaa nyt (ruma sana) mut pois täältä.

Huomenna on odotettavissa samanlaista, kun Mikkelissä on Cupin kortteliosion toinen osakisa. Nyt ei onneks tarvii matkustaa niin kauas, vaan voi näyttää kotikaupungissa miten huonossa kunnossa on. En mä varmaan muuten ajais, mutta kun tästä saa viis pojoo cuppiin ja kymmenen joukkoon sijoittuminen kiinnostaa.

19.8.2001 2. Mikkelin kortteliajo, Mikkeli

Hieno päivä ja hieno rata. Vaikea vaan kertoa tästä päivästä mitään koska se oli aika eilisen kaltainen. Tosin tänään kulki jo aavistuksen paremmin. Ei kuitenkaan vieläkään hyvin, mutta paremmin kuitenkin.

Lähdössä jättäydyin suosiolla porukan hännille, koska tavoitteena ei ollut maaliin pääseminen vaan hyväksytty suoritus. Hyväksytty suoritus tuli sillä että ajoi maaliin asti tai tuomarit poistavat radalta. Tässä tapauksessa se tarkoitti radalta poistamista. Hyväksytty suoritus sekä eilen että tänään tarkoitti viittä pistettä. Pari kierrosta pysyin joten kuten kontaktissa pääjoukkoon, mutta sitten rupesi eroa tulemaan. Tippumisen jälkeen pidin vain oman vauhtini ja odottelin kisasta poistamista. Tämä odottelu kesti kauemmin kuin olin kuvitellut. Viimeisillä kierroksilla rupesin katumaan sitä etten ollut ottanut juomapulloa mukaan.

Porukkaa kun ei kuulunut takaa, niin se oli sitten pakko vaan jatkaa eteenpäin. Tuomaria tuli joka kiepulla kateltua, että josko se jo ottaisi pois radalta. Kun ei ottanut niin oli jatkettava. Yheksän kieppua taisin päästä ajamaan ennen kuin sitten vihdoinkin otettiin pois. Ennen kisaa olisin lyönyt vetoa, ettei seitsemää enempää tarvitsis ajaa. Ilmeisesti kunto alkaa taas hieman palautua, kun noutajakaan ei tullut, vaikka ajoin pidempään kuin eilen. Kisat tosin taitaa loppua, ennen kuin pääseen taas hyvään kuntoon.

25.8.2001 Vesijärvi tempo, Hollola

Nyt ei enää nyt se on loppu! Tämä kilpailukausi nimittäin. Vähän aikaiseenhan se loppui, mutta hyvä lopettaa kohtalaisen hyvin menneeseen kisaan. Tulos ei ollut niin hyvä kuin olisin halunnut. Kunto ei vaan tällä hetkellä riittänyt parempaan. Vielä kotona oli fiilis, että ajetaan kisa nyt pois kuleksimasta. Lämmitellessä tuntui hyvältä ja sain kisameiningin päälle.

Kisa lähti hyvin käyntiin. Eka kilsa meni todella hyvin. Siinä piti olla vastatuulta, mutta ei se nopeudessa näkynyt. Toisella kilometrillä alkoi vauhti hieman tasaantua. Ajattelin että nyt vastatuuli alkoi vaikuttamaan. Ekalle kääntöpaikalle meni hyvin. Kääntöpaikan valvojat eivät oikeen olleet hereillä, vaan jouduin hidastamaan ennen kääntöpaikkaa, jotta osaisin mennä oikein. Kääntöpaikan jälkeen oli laskuvoittoista. Siinä vaiheessa tunsin etten ollut parhaassa kunnossa, kun vauhti ei oikeen pysynyt sellaisena kuin olisi pitänyt.

Kääntöpaikan jälkeen tuli risteys. Ristyksessä eteeni tärähti auto, joka pysähtyi siihen eteeni. Onneksi tilaa jäi sen verran, että pääsin siitä risteyksestä läpi. Risteyksen jälkeen oli loivaa nousua ja vastatuulta. Vauhti tipahti alhaiseksi, mutta sykkeet pysyivät korkealla. Toivoin että tämä olisi oikeasti raskas kohta, enkä olisi vain huonossa kunnossa. Tokalla kääntöpaikalla oli sama homma kuin ekallakin. Taas hieman epävarmuutta miten mennä ja vauhtia joutui hidastamaan. Loppumatkan piti olla myötätuulta ja loivaa alamäkeä. Meikäläisen nopeudessa se ei kauheasti näkynyt. Kovempaa tultiin, mutta kovempaa olisi pitänyt päästä. Viimeisellä kilometrillä piti mennä pyörätien puolelle. Merkinnät oli hieman epäselvät ja meinasin mennä pyörätielle väärästä kohdasta. Kun pääsin pyörätielle kohta vastaan käveli pari tyyppiä sixpackit kädessä. En tiedä miltä se pyörätie olisi tuntunut kovassa vauhdissa, mutta mulle se riitti nykykunnossa kohtuullisen hyvin.

Ajan mukaan olisin pitänyt hieman yli neljänkympin keskinopeutta. Hieman tuntuu, että matka ei olisi ollut aivan sitä kahtakymmentä kilometriä. Sykkeiden mukaan kisa meni hyvin. Jaloista ei vain tällä hetkellä irtoa tehoja samaan malliin kuin ennen kaatumista. Tulos oli parasta mihin tällä hetkellä pystyin. Kaikki tuli annettua reitille ja tähän on hyvä lopettaa kausi. Niin se sijoitus vielä. Oli viides. Meidän sarjassa oli seitsemän ajajaa, joten hyvä tuo sijoitus ei ollut. Kausi on nyt ohi, mutta ensi kesänä uudestaa ja silloin ELIITISSÄ!!!